Näin siis kävi, että oma ehdokkaani pääsi viimeiselle kierrokselle, finaaliin. Ai, vaalitko ovat vasta tammikuussa? Eivät ole, puhun Idolsista.

En ole erityisemmin musiikinkuuntelija, ja jos olenkin, niin ennemmin sitten vaikka Anne Mattilan iskelmien tms. kuin pop-musiikin. Mutta Idolsin olen tänä vuonna katsonut, joka jakson. Edellistä Idolsia kaksi vuotta sitten en pahemmin pystynyt seuraamaan, kun olin armeijassa. Ja vaikken musiikista paljoa ymmärtäisikään, niin olen päättänyt kannustaa Katria ja olen myös äänestänyt joka kerta (oli se sitten rahojen hukkaanheittoa tai ei).

Eräät ystäväni ovat epäilleet, että kannustukseni perustuu muihin kuin musikaalisiin tekijöihin (viitaten ehdokkaan ulkoisiin ominaisuuksiin). Se on ainakin osittain pötypuhetta. Käsittääkseni, että koska kyseessä on Idolikisa, ei pelkkä laulukisa, niin on huomioitava muutakin kuin pelkkä laulaminen, mutta ulkoasun lisäksi se kattaa ehdokkaan persoonan yms.

Mutta koska musiikkimaailma ei ole ominta alaani, niin sanottakoon edes jotakin politiikasta. Uutisissa kerrottiin, että Ranskan presidentti Chiracin kannatus jatkokaudelle on huikeat yksi prosenttia. Luulin aluksi lukevani väärin. Mutta todella gallupin mukaan 99 % toivoo, ettei hän jatka kolmannelle presidenttikaudelle. Ja niin paljon kun hän vetosi keväällä äänestäjiin! Että kyllä perustuslaille ja siinä on Ranskan oltava yhtenäinen! No nyt Ranska näyttää olevan yhtenäisesti tukemassa paljon parempaa asia, herra Chiracin eläkepäiville siirtymistä.