Jotkut ihmiset seuraavat urheilukilpailuja. Seuraan minäkin sen harvan kerran, kun veikkaan vakioveikkausta ja jääkiekon MM-kisat seuraan joka vuosi. Mutta joillekin penkkiurheilu on tärkeä harrastus, ja pelien lopputulokset kiinnostavat kovasti, vaikka eivät olisi itse ottelua katsoneetkaan eivätkä siihen rahaa sijoittaneet. Vähemmän urheilusta kiinnostuneena (ei tarkoita, ettenkö kuntoilisi itse) olen joskus ihmetellyt, kuinka joku jaksaa tiirata lehtien urheilupalstoilta ja teksti-tv:n urheilusivuilta ulkomaisten pallopelien lopputuloksia. Pelkkiä numeroita. Sitten huomasin, että numeroita seuraan minäkin. Niillä numeroilla tosin on paljon suurempi merkitys ihmisten elämään, vaikka useimpien ihmisten mielestä ne ovat varmasti paljon tylsempiä numeroita.
Minä harrastan vaaleja. En ole kyllä itse osallistunut koskaan muihin vaaleihin kuin Kemijärven lukion oppilaskunnan vaaleihin, mutta seuraan niitä mielelläni. Olivatpa ne sitten paikallisen osuuskaupan edustajiston tai Englannin parlamentin vaalit. Koetan mahdollisuuksien mukaan eri tiedotusvälineistä saada puolueettoman kuvan eri ehdokkaista tai puolueista. Yleensä valitsen mielessäni myös oman suosikin, vaikka voi olla, että itse maan asukkaana päätyisin toisenlaiseen ratkaisuun.
Tänään, 15.12.2005 on ollut historiallinen päivä. Toivottavasti sitä tullaan ylistäen muistamaan halki ikiaikaisen historian. Irak - maa, jossa koko ihmissuvun sivistys on syntynyt tuhansia vuosia sitten ja jossa tiettävästi Eedenin paratiisikin sijaitsi - on astunut kansanvallan tielle. Ihmisten kulttuurin syntysija on päässyt vihdoin kosketuksiin sen järjestelmän kanssa, jonka ateenalaiset loivat antiikin aikana. Kansanvalta, demokratia - nykyisen tietämyksemme mukaan pääsääntöisesti paras tapa hallita valtiota.
Voiko demokratia kestää arabimaissa? Kun kävin Dubaissa vuonna 2001, maata hallitsi rautaisella mutta rakastavalla otteellaan sheikki Zayed. Hän oli poikkeuksellisen edistyksellinen mies, joka toi maansa keskiajasta nykypäivään. Hän johti maata kuin isä perhettä, häntä ei kyseenalaistettu eikä maassa oltu koskaan pidetty vaaleja. Suurin osa kansasta ei edes toivonut demokratiaa. Uskon, että kansan rakkaus hyvää sheikki Zayedia kohtaan oli aitoa. Hänen erityisiä kiinnostuksen kohteitaan olivat muuten luonnonsuojelu ja naisten koulutus - ehkä ei meidän mielestämme tyypillisiä arabihalltsijan hyveitä.
Saddamkin esiintyi mielellään kansansa isänä. Mutta hän epäonnistui pahasti niin valtakunnan kuin yksityisen perheensäkin isän tehtävissä. Bagdadin teurastajan poistuttua näyttämöltä jälki on toki ollut veristä ja karmeaa. Silti uskon Irakin parempaan tulevaisuuteen.
Irakin kansa on urheasti tänään marssinut vaaliuurnille. Uutiset kertovat suuresta äänestysprosentista kaikissa maakunnissa. Henkensä kaupalla he ovat äänestäneet, mutta sittenkin he haluavat olla rakentamassa vapaata kotimaata. Ihmiset ovat äänestäneet jopa sairasvuoteilla ja pyörätuoleissa on vanhuksia tuotu uurnille. Kuka haluaisi jättää väliin tämän suurenmoisen hetken? Erityisen hienoa on, että myös sunnit ovat runsain luvuin osallistuneet tänään yhteiskunnan rakentamiseen. Heidät saadaan nyt entistä paremmin sitoutettua uuteen hallitukseen. Tämä ei ole enää "miehittäjän hallitus", tämä on Irakin kansan vapailla vaaleilla itselleen valitsema hallitus.
Irakin merkittävimmät puolueet
Sunnien runsas osallistuminen tietänee sitä, että shiiamuslimien Yhtyneen Irakin Liitto ei saa enemmistöä parlamenttipaikoista. Hallitusneuvotteluista voi tulla vaikeat, mutta sehän kuuluu demokratiaan. Yhtyneen Irakin liiton merkittävimmät henkilöt ovat nykyinen pääministeri Ibrahim al-Jaafari (Daawa-puolue) ja Abd al-Aziz Hakim (SCIRI). Yhtyneen Irakin liitto sai väliaikaiseen parlamenttiin tammikuussa 140 paikkaa.
Maan pohjoisosan kurdit ovat liittoutuneet pääosin Kurdistanin Liiton riveihin. Sitä johtavat Irakin nykyinen presidentti Jalal Talabani (PUK) ja Massoud Barzani (KDP). Nämä kurdien kaksi suurinta puoluetta olivat aikanaan toistensa verisiä vihollisia, mutta nyt ne ovat yhdessä liitossa puolustamassa kansaansa, jota Saddam serkkupoikansa Kemikaali-Alin kanssa kaasutti surutta hengiltä. Kurdeilla on väistyvässä parlamentissa 75 paikkaa.
Sekä shiioja että sunneja on mukana maallista hallintoa erossa uskonnollisesta vallasta korostavassa Irakin Kansallisessa Listassa. Sen suvereeni johtaja on tohtori Ijad Allawi, Irakin entinen pääministeri. Hän on kampanjassaan haastanut voimakkaasti nykyistä kahden suurimman puolueryhmittymän muodostamaa hallitusta. Liittouma sai viime vaaleissa 40 paikkaa.
Muita listoja ja puolueita on lukemattomia. Yhtyneen Irakin Liitosta erkaantunut varapääministeri Ahmed Chalabin Irakin Kansallinen Kongressipuolue on omalla listallaan. Uusina vaaleissa ovat mukana monet sunniryhmittymät, jotka ovat muodostaneet useita vaaliliittoja. Yksi huomattavista sunnipuolueista on Irakin Islamilainen Puolue.
Muutamien päivien kuluttua näemme, miten äänet jakautuivat. Se on demokratiaa se.
